Juoksujalasta korkkarijalkaan

Sääriproteesi toi Veera Prihan elämään uusia lajeja ja kiitollisuutta.

Pulma

On kulunut kolme päivää liikenneonnettomuudesta, kun Veera Priha herää sairaalassa. Oikean jalan jalkaterä on poissa. Alkuhämmennys vaihtuu pian toiseen tunteeseen.

”Okei, minulla ei enää ole toista jalkaa, mutta onneksi olen elossa.”

Samalla Priha tekee päätöksen siitä, että hän tekee kaiken mahdollisen kuntoutuakseen hyvin.

Ratkaisu

Priha saa ensimmäiset sääriproteesinsa eli käyttöjalkansa ja suihkujalkansa jo muutaman kuukauden kuluttua, ja alle vuoden sisällä tulee kolmaskin jalka, juoksujalka. Intohimoinen suunnistaja vaihtaa uusiin lajeihin: pyöräilyyn, melomiseen, lasketteluun ja hiihtämiseen.

”Enhän minä ensin edes pysynyt pystyssä suksilla, olin kuin bambi jäällä. Seuraavana päivänä meni jo paremmin.”

Priha on päässyt sinuiksi proteesiensa kanssa. Jos hän on stressaantunut, niin pitkä kävelylenkki voi heijastua jalan asentoon ja aiheuttaa hiertymiä. Sporttijalka kestää puolestaan kolmen tunnin puolimaratonin ja viiden tunnin vaelluksen Italiassa. Ja sillä juostaan myös Malminkartanon kuntoportaita Helsingissä.

Jos proteesi kaipaa säätämistä, Haltijan proteesimestarin apu on lähellä.

Hermanni on kaikki, mitä olen toivonut. Häneltä saa aina apua, jos holkkia pitää tiivistää tai nilkkaa kiristää. Hermanni on positiivisen insinöörimäinen ammattilainen, joka vääntää jalkaa niin kauan, että se on kunnossa.”

 

Veera Prima on rennosti sohvalla ja lukee lehteä. Veeran oikea jalka on proteesi.

Kokemukset

Priha elää aktiivista elämää, johon kuuluu paljon liikuntaa, mökkeilyä kaverien kanssa ja toimistotöitä. Toisinaan hän vetää töihin korkkarijalan ja saa kymmenen senttiä lisäpituutta.

Joskus jalkojen kanssa venkslaaminen ärsyttää, vaikka sääriproteesi tuntuu jo luonnolliselta osalta omaa kehoa. Päällimmäisenä on kiitollisuus.

”Ensin menetin jotakin ja sitten sain paljon uutta, ihan uuden maailman. Se on siistiä.”