fbpx

Pulsoiva tila tehokkain ihonalaisen kudoksen happipaineen säilyttämisessä

Southamptonin yliopistossa toteutetussa tutkimuksessa selvitettiin biologisia ja fysiologisia vasteita, kun käytössä oli patjan jatkuva minimipaine, vaihtuvapaineinen tila tai pulsoiva tila. Kaksitoista koehenkilöä testasi patjan hoitotiloja kolmessa makuuasennossa: selinmakuulla, 30 astetta kyljelleen kallistuneena ja puoli-istuvassa asennossa sängynpääty nostettuna 40 asteen kulmaan.

Kaikissa asennoissa mitattiin mukavuutta, tukea ja patjan tukevuutta, pintapaineen jakautumista, patjan solujen sisäistä painetta, ihonalaisen kudoksen kaasupaineita (TcPO2 ja TcPC02) sakraalialueella, kallistuskulmia rintalastan ja lantion tasolla, sekä koehenkilön ja tukipinnan välistä mikroilmastoa.

Tutkimuksessa havaittiin, että minimipainetta käytettäessä patjan sisäinen paine oli hyvin tasainen kaikissa koeasennoissa. Vaihtuvapaineista hoitotilaa käytettäessä patjan paineessa oli suuria alue-eroja, jotka pienentyivät pulsoivaa tilaa käytettäessä. Puoli-istuvassa asennossa patjan sisäinen paine oli muita makuuasentoja suurempi ja muutos ihonalaisen kudoksen happipitoisuudessa oli suurin. Vaihtuvapaineisessa ja pulsoivassa tilassa patjan sisäinen paine vaikutti ihonalaisen kudoksen happipaineeseen patjan täyttymis-/tyhjenemisvaiheesta riippuen.

Pulsoiva tila oli tehokkain ihonalaisen verenkierron tason säilyttämisessä: se oli ainoa patjan toimintatila, jossa ihonalaisen kudoksen happipitoisuus laski alle 20 %.