fbpx

Markun tarina, osa 2: Ensimmäiset vuodet Suomessa – painehaavan hoito ja opintojen aloitus

Lue Markun tarinan ensimmäinen osa täältä

Kuva: Markku veljensä kanssa Suomeen muuton jälkeen

Vaarallinen bakteeri ja painehaavan hoito sairaalassa

Muutin Suomeen lukion päätyttyä loppukesästä 2004. Veljeni oli saapunut tänne pari vuotta aiemmin, ja asuin aluksi hänen luonaan pienessä yksiössä Helsingin Herttoniemessä. Ensimmäinen kesä oli jännittävä, ja valvoin öisin sängyssä ihmetellen pohjoisen valon määrää.

Ehdin nauttia Suomen kesästä vain kuukauden, kunnes syksyn pimeys yllätti sekä konkreettisesti että kuvainnollisesti. Asuessani vielä Kolumbiassa minulle oli kehittynyt istumisesta johtuva syvä painehaava, jonka vuoksi olin joutunut viettämään lähes koko viimeisen lukiovuoden sairaalassa. Haavaa oli yritetty hoitaa ja leikata useita kertoja, mutta hoitotoimenpiteistä huolimatta se ei ollut koskaan parantunut kunnolla. Terveydenhuolto oli tuolloisessa kotimaassani muutenkin vielä eri tasolla kuin monessa länsimaassa, mitä kuvaa esimerkiksi se, että ainoa pyörätuolissa oleva ystäväni oli menehtynyt tavalliseen virtsatieinfektioon parissa viikossa. Nykyään tämä ei onneksi olisi enää mahdollista.

Syksyn tullen painehaavani paheni ja jouduin sen sekä vaarallisen virustartunnan vuoksi moneksi kuukaudeksi eristykseen Auroran sairaalaan. Eristys oli raskasta aikaa etenkin, koska jouduin olemaan suurimman osan ajasta kokonaan yksin. Toivuin onneksi lopulta täysin sekä viruksesta että painehaavasta, ja ennaltaehkäisyn ansiosta uusia painehaavoja ei ole enää päässyt kehittymään. Omalla kohdallani painehaavan syntymistä ehkäisevät nykyään oikean asennon ja laadukkaan istuintyynyn lisäksi muun muassa seisomaterapia. 

Miksi painehaavojen ennaltaehkäisy on tärkeää? Lue lisää täältä.

Suomalaisen äitini ansiosta sekä minulla että veljelläni on Suomen kansalaisuus. Tämä teki meistä myös asevelvollisia, joten minun ollessani sairaalassa veljeni suoritti armeijan. En tuolloin vielä tiennyt sitä, mutta armeija oli myöhemmin koitua kohtalokseni. 

Toipuminen ja opintojen aloitus

Toivuin lopulta täysin sekä painehaavasta että virustartunnasta. Veljeni päästyä armeijasta löysimme isomman asunnon Ruoholahdesta ja pääsin aloittamaan opiskelun syksyllä 2005. Äitini oli puhunut minulle pienenä muutaman vuoden suomea, mutta espanjankielisessä ympäristössä kotikielemme muuttui vääjäämättä espanjaksi, ja suomi jäi hiljalleen taka-alalle. Osasin siis Suomeen muuttaessani kieltä enää vähän, ja halusin aluksi keskittyä kieliopintoihin. Opiskelin suomea maahanmuuttajille tarkoitetussa kielikoulussa vuoden ajan, ja opin kieltä riittävästi selviytyäkseni arjesta. Tähtäimessäni oli kuitenkin ammatti ja tulevaisuudessa myös työelämään siirtyminen, joten heti kielitaitoni salliessa hain ja pääsin ammattikouluun.

Aloitin datanomin opinnot Omniassa syksyllä 2008. Ala olivat minulle luonteva valinta, koska olin jo pikkupoikana kiinnostunut kaikista teknisistä laitteista. Kiinnostus ilmeni siten, että purin kaikki saamani laitteet osiksi ja sain tästä johtuen lempinimen insinööri. Innostukseni tekniikkaa kohtaan yltyi niin suureksi, että sain Espanjassa asuessani naapuriin porttikiellon, koska he (aiheellisesti) pelkäsivät, että silmän välttäessä alan purkaa myös heidän laitteitaan. Taipumukseni luvattomaan esineiden purkamiseen on onneksi sittemmin kanavoitunut tuottavampiin asioihin, ja valmistuin hyvin sujuneiden opintojen päätteeksi datanomiksi vuonna 2010.

Menetetty kansalaisuus

Opintojen aikana olin saanut poliisilta ilmoituksen, että asevelvollisuus pitää mennä suorittamaan pyörätuolista huolimatta, joten menin ilmoittautumaan armeijaan. Vamman takia minut kuitenkin vapautettiin palveluksesta, ja sain vapautuksesta paperisen todistuksen. Myöhemmin olin viranomaisten kanssa tekemisissä muissa asioissa jolloin todistusta vapautuksesta tiedusteltiin, mutta se oli onnettomuudekseni kadonnut. Asia ei sillä kertaa edennyt sen pidemmälle, mutta pari vuotta myöhemmin sain ilman mitään etukäteisvaroitusta viranomaisilta viestin, että olen menettänyt suomen kansalaisuuteni asevelvollisuuden suorittamatta jättämisen vuoksi. 

Saadakseni kansalaisuuteni takaisin jouduin taistelemaan asiasta oikeudessa ja menemään jopa korkeimpaan hallinto-oikeuteen asti. Vapautuksesta saatu todistus löydettiin onneksi lopulta, ja sitä voitiin käyttää todisteena oikeudessa. Oikeuskäsittely kesti muutaman kuukauden, jonka lopuksi sain helpotuksekseni kansalaisuuteni takaisin. 

Miten Markun työnhaku sujui valmistumisen jälkeen? Miksi apuvälineet ovat keskeisessä roolissa sujuvassa arjessa?  Lue lisää myöhemmin ilmestyvästä Markun tarinan kolmannesta osasta: Työnhakua ja arki sujuvaksi apuvälineillä.